Tän hetkinen avainsana on energisyys & tehokkuus .... positiivisuus ...

Kirjoittelua ei ole juurikaan hetkeen ollut, johtuen oikeastaan siitä, ettei varsinaisesti ole ollut mitään tähdellistä kerrottavaa. Viime postauksen jälkeen flunssat ym. pöpöt on pyöriny meidän perheen ympärillä eli treenattu aikasta niukasti & kerätty voimia tulevaan.

Viime viikko oli oikeastaan paras niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Vietettiin poikien kanssa viikko Vierumäen urheiluopiston mökissä; uitiin, saunottiin, ulkoiltiin & muutamat salitreenit kävin samalla tekemässä. Aivan loistava viikko, seura ja sain olla tyytyväinen omaan treeniin.

                                    

  

Aikasemmin söin aika niukasti hiilareita, joiden pieni määrä osaltaa ehkä vaikutti kokonaisvaltaisasti jaksamiseen, vielä kun oli toipumassa flunssasta ym.  Vierumäellä aloitin hiilareiden tankkauksen ja jokaiseen kahteen päivittäiseen pääruokaan lisäsin 40-60g(kuivapaino) täysjyvämakaroonia, pastaa, nuudelia & riisiä. Tunsin oikeasti, miten voimat alko tulee takas ja jakso tehdä mitä ihmeellisempiäkin asioita...virtaa tuntu riittävän & tehokkuus kasvo asteittain. Voi olla et osa oli omaa henkistä psyykkausta, mutta siitä ei vielä tähänpäivään asti mitään huonoa ole seurannut. Ja oikeasti se LEPO on juurikin tässä se avainasemassa oleva ratkaisu..sitäkin kun muistais aina normi olosuhteissa noudattaa, eikä ainoastaan silloin kun on joku terveydellisiin syihin pohjautuva ns. pakkolepo. Ehkä tästä viisatu sen verran, että antaa kehon levätä treenailujen lomassa myös jatkossa. Palautuminen on todella tärkeää ja muistaa vielä sen ettei vedä fyysisesti & henkisesti itseään piippuun. 

Mahtavaa olla lomalla, mutta vielä mahtavampaa on palata kotiin & mennä omalle salille tekee treeniä. Pitkästä aikaa tuntu siltä, että jaksais nostaa vaikka kuinka paljon painoja & tunne siitä, että nyt taas asiat o mallillaan ja elämä hymyilee ....mikä ihana fiilis noiden sairastelujen jälkeen ... aivan käsittämätöntä.

Ainoo asia mikä vielä vähän vaikuttaa cardio, sprintti ym. sykkeennostotreeneihin on flunssasta aiheutunut rasitusastman hetkellinen pahentuminen...johon nyt iltaisin otan napin ja olosuhteista riippuen muutamat suihkaukset avaavaa & hoitavaa, mut eiköhän sekin kohta ole voitettu. Päivä päivältä olo tuntuu vaan paremmalta.

Viime lauantaina Hesassa meillä oli BC pro teamin treeni-, poseharkat & infoa kilpailuihin valmistautumisesta ym. kilpailuihin liittyvistä asioista. Itselle se ei vielä ole niinkään ajankohtaista vasta kun ens vuoden puolella, mutta muutama meidän tytöistä kilpailee nyt tulevissa syksyn kilpailuissa & ovat todella todella hyvässä kunnossa. 

Vaikka aluksi pelkäsinkin,et mitä mulle käy noissa sprinttitreeneissä, sisältäen; 5x50m ylämäki sprintti, 3x200m ylämäki sprintti & 3x50m kelkantyöntö .... aivan loistavasti meni mielestäni & todellakin tyytyväinen suoritukseen. Ainoo mikä ei juurikaan tykänny noista harjoitteista oli beba & takareidet, mutta nekin tällähetkellä jo aika hyväs kuosissa. 

Keväällä aikaisin aamulla kuvattu maisema oman salin edustalta.....samat fiilikset & tyhjä katu ...

Aivan kuin nyt hiljattain ois otettu mun aamuisilta hiipailu reissuilta.... 

Pienenä välikevennyksenä .....tällähetkellä tää asia tuntuu jo aika koomiselta, mutta jokin aika sitten asia ei ollut niin...pikemminkin näytti musta-valkoiselta. Lihasten osittaisen pehmentymisen ja kunnon notkahduksen seurauksena kävin salilla siis kirjaimellisesti " hiippailin " aamulla todella aikaisin tai illalla aikasta myöhään. Sen parempi mitä vähemmän porukkaa salilla oli aina parempi mun kannalta. Tiesin, että tutut eivät käy noina aikoina, paitsi ne joita ei muulloin näy & minä. No tota ei onneks kestäny kun sen viikon kun huomasin taas olevani aikasta hyvässä kunnossa & uskaltauduin taas normi aikoihin trëenaamaan. Aika säälittävää mihin ihminen vajoo vaikka todellisuudessa ei ois todellakaan tarvinnut väistellä ketään ihmistä. Onko se jonkinasteista häpeää & itsetuntoon kohdistuvaa ...... jotain ? 

Ei oikeasti pitäisi välittää mitä toiset ajattelee, puhuu tai katsoo....pitäisi luottaa itseensä enemmän.....välillä helpompaa sanoa & ajatella näin, mutta itse käytännössä vaikeampi toteuttaa .... ehkä tulevaisuudessa en anna pienten vastoinkäymisten lannistaa vaan kuljen pää & rinta pystyssä salin ovesta sisään....

Ensimmäiset päivät oli oikeesti ihan kamalia...hikeä valu, painot tuntu raskailta, eikä itkukaan ollu kaukana kun katso peiliin.... mutta onneksi sitä ei kestäny kuin muutaman (vuosien mittaisen) päivän. Onneks mun pojat näki mun kärsimyksen ja osaltaan tsemppasivat tai sitten olivat hiljaa, jos ollenkaan osaavat lukea/tulkita mun naaman asentoa.

Ns. "julkisesti" kun aloin taas liikkumaan....kohtasin kyselyitä useammalta taholta esimerkkinä vois muutaman tähän laittaa; missäs olet ollut kun sua ei ole hetkeen näkynyt? , luulin, että olet vaihtanut salia? , mitäs sinä, ei oo sua näkyny, mites noi treenit ja valmennus ? .... joo .... enhän voinu sanoa, et olen tässä jo jonkin aikaa käyny sillon ku te nukutte tai iltasin harjaatte hampaita.... eli vastaus näille lyhyesti oli, että tulehdus, flunssa & loma....yksinkertaista, mutta totta... Ärsyttävää kyselyä...

Eilen kävin Treella Wolf:n salilla Markun treeneissä... alussa juteltiin kaikenlaisista asioista treenistä yleisiin asioihin. Päivän harjoitteena oli olkapäät & selkä + loppuksi cardio. Ainakin omasta mielestä sain olla tyytyväinen senhetkiseen suoritukseen ottaen huomioon lähimenneisyyden & edellispäivän omat olkapäätreenit + selkä. Vaikka nää samat asiat tulikin tehtyä kahtena päivänä peräkkäin...siitä oli oikeastaan hyötyä, sillä sain taas omaan liikepankkiini lisää hyviä & tehokkaita liikesarjoja, joita voin taas hyödyntää omissa harjoitteissa. Ilman sanomattakin tiedän, että vatsalihastreenit on jääny ehkä vähän vähemmälle ja sen kyllä huomasin linkkareita tehdessä...olen niitä omissa harjoitteissani koittanu hyvällä menestyksellä vältellä. Ja mä niin tunsin Marku katseen & mä niin tiedän et noita tullaan sisällyttää mun seuraaviin ohjelmiin...apua...

eiks sanontakin mene suurinpiirtein niin, että minkä taakseen jättää sen edestä löytää.... & mä varmaan tiedän jossain vaiheessa sen löytäneeni... 

Ois vielä noin viikko lomaa jäljellä & saa nauttia loppukesän tunnelmista eli nyt näyttäis teemana olevan ukkoskuurot & vesisade....lohtuna tähän kaikkeen on, ettei vielä tarvitse niin aikatauluttaa omia & poikien menoja eli vielä voi hyvällä omallatunnolla keskittyä treenaamiseen ja samalla omaan jaksamiseen....kunnes paluu arkeen, päiviin sisältyvien ohjelmien/asioiden järkevä organisoiminen alkaa... syksy ----> työ & oma harrastus -----> poikien koulu & urheilu-, terapia menot ym. astuu kuvioihin.....

Elämä tuntuu tällähetkellä aikasta mukavalta, virtaa & energiaa riittää.... ihana olla minä & ilmasta viis...

                                                                          xxx Mira